A small post about Hellocon 2015

Hellocon on ohi. Omalta osaltani se oli vähän kärsimystä henkilökohtaisista syistä, vaikka tapahtuma itsessään oli upea ja erittäin hyvin järjestetty. Ohjelma oli kattavaa ja mielenkiintoista, näytökset aivan mielettömiä! 

Mutta samalla tunsin itseni niin huonoksi. Kaiken takana on viimeaikainen painonnousuni. En tunnista itseäni kehossani enkä tunnistanut itseäni lolitassakaan. Olo asussani oli vain yksinkertaisesti huono. Asu itsessään ei ehkä ollut, mutta selitäpä se aivoilleni.

Noh, viikonloppu on ohi ja käteen jäi kirppamyynnistä mukavasti shoppailurahaa ja mukaan lähtikin muutama pieni juttu mm. uusin Kera ja äitienpäivälahjoja.

Pidemmittä puheitta, tässä on asuni. Mukana myös keppihevoseni Theodora De La Diega toimittamassa sirkushevosen virkaa. Asun teema oli taitoratsastaja tai vastaava. Piti yrittää jotenkin toteuttaa conin teemaa.

------

Hellocon is over. The convention was very well organised. The program was interesting and the fashion shows were fantastic! Unfortunately i had a hard time for some personal reasons and i'm just happy the weekend is over. But my bad feelings had nothing to do with the convention itself.

I've been gaining weight and that made me feel really bad about myself and my outfit. I just could not recognise myself in my body nor outfit. The outfit itself probably wasn't that bad but it didn't give me any good vibes that lolita has always given me. 

Well anyway, i got a lot of money from the flea market and bought some things to take home. Like the newest Kera and some Mother's Day presents.

Here is my outfit. I had my hobbyhorse Theodora De La Diega with me. She was kind of like a circus horse as i was a circus rider or something like that. Tried desperately to fit the theme of the convntion.

Dress is BtssB, blouse LadySloth, feather brooch indrolita, bonnet made by Sanni.

Sitten vähän muita kuvia/ Then some other pictures:

Hair twins Thea and Toni.

Angelic Pretty

Look at the decoration!

And lastly, here is the best fashion show!

Se surullisen kuuluisa blogipostaus

Only in Finnish this time.

Varmaan moni on nyt kuullut tästä Rose Shockin aika syyllistävästä postauksesta. Kirjoitin siihen vastauksen, mutta se olikin liian pitkä kommenttikenttään. En raaksisi sitä yhtään pätkiä, joten laitan sen tänne ihmeteltäväksi, jos jotakuta kiinnostaa. Toivon ainakin, että voisin tällä muutamalle lolitaa aloittelevalle todistaa, ettei meidän yhteisö ole oikeasti niin pelottava.

"Onnea, Rose Shock. Onnistuit juuri kannustamisen sijaan aiheuttamaan lisää pelkoa yhteisöjä kohtaan. Jos itsekin tajusit, ettet yhteisöistä mitään tiedä, miksi luulet tietäväsi tarpeeksi, että voit tuhansille seuraajillesi vieläpä kärjistäen kertoa näkemyksesi? Kirjoitus oli kaukana neutraalista kirjoitustavasta. Se oli hyvin provosoiva, enkä usko kaikilla olevan tarpeeksi medianlukutaitoa näkemään sen lävitse. Etenkin jos jo valmiina on mielessä vääristyneitä ennakkokäsityksiä kyseisistä yhteisöistä.

Olen itse lolita, kohta seitsemän vuotta ollut mukana yhteisössä. Minulla on kavereita kauan harrastaneissa ja juuri aloittaneissa. Myöskin heitä, jotka vasta suunnittelevat alkavansa harrastuksen. Meidän yhteisö on ihan hemmetin kiva. Täällä kukaan oikeesti välitä "Jos et käytä ainakin kahtasataa euroa johonkin brändimekkoon, olet 'ita' etkä kelpaa mihinkään. " Paskapuhetta. Toivotamme kaikki tervetulleiksi, vaikka päällä olisi mitä tai ei mitään. Kukaan ei välitä, vaikka et omistaisi yhtään lolimekkoa, mutta haluat olla yhteisössä mukana. Me yritetään tosissaan päästä eroon tuosta elitismidraama-leimasta, mikä alunperinkin oli ihan tuulesta temmattua. Mutta aina kun puhutaan miten kivoja me oikeasti ollaan, joku tulee vetämään "mut mä kuulin et te ootte ihan kakkoja lol" -kortin. Kuten teit juuri sinäkin. Ihmiset, joilla ei ole todellista käsitystä yhteisöstä, tulevat antamaan kuulopuheiden perusteella muodostuneita näkemyksiään. Siinäpä se juuri, kaikki "todistus" mitä me yhteisömme huonoudesta saamme, on vain "mä kuulin että" -puhetta. Ja pari secrettiä. Mutta kun oikeasti vähän analysoi noita vihasivujen "secrettejä" voi nähdä sen rauhoittavan totuuden: Silloin harvoin kun niitä tulee, puolet on selviä trolleja, loput saman ihmisen tehtailemia. Pari positiivistakin secrettiä mahtuu mukaan suomiyhteisöstä. Sama kaava oikeastaan käy myös muihin, ulkomaisiin, secretteihin. Joka ikinen ei todellakaan ole personal attack. Ja vaikka yksikin sellainen on liikaa, tekijöinä on hyvin hyvin hyyyyvin pieni kasa ihmisiä. 30 personal attackia on tehtaillut yleensä 1-2 ihmistä ja sen näkee niiden kyseisten secret -tekeleiden tyylistä. Ja kuinka paljon meitä on lopultakin ympäri maailmaa? Kymmeniä tuhansia. Jos ei jopa satoja tuhansia. Suomessakin puhutaan ehkä n. 1000 harrastajasta. Kyllähän tuohon joukkoon mahtuu kakkapäitäkin, ei me heidän tekemisiään yritetä piilotella tai puolustaa. Ihmisiä me ollaan, vaikka pitsimekot päällä hypitään. Lolita kun on vain vaatetyyli, ei aate tai muu, joka jotenkin vaikuttaisi persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen. Siispä varmasti joukkoon mahtuu pari, joiden mielestä vain tietty asu on oikeaa lolitaa ja vain tietyn valmistajan mekot on hyvää lolitaa ja joku voi jopa kutsua Bodyline-lolitaa itaksi. Mutta kaikki muut ovat sitten kivoja, fiksuja ihmisiä, jotka sosiaalisuutensa rajoissa tahtovat yhteisöllistyä. Parin äänekkään idiootin takia ei saa koko yhteisöä leimata. Logiikka siinä olisi vähän "Jotkut miehet raiskaavat naisia ----> koko sukupuoli on raiskaajia" tai "Kuulin jonkun feministin vihaavan miehiä -----> kaikki feministit vihaavat miehiä". Simple as that.

Miksi lolitayhteisö (tai gyaru, muu) on niin suurennuslasin alla? Odottaako yhteisöön liittyvät ja harrastusta aloittavat, että "sen kuuluisi olla söpöä eleganssia sokerikuorrutuksella"? Että me harrastajat olisimme jotenkin etuoikeutettuja pysymään irti ihmispersoonan rumuudesta? Meidän harrastukseen ei kuulu oman persoonan muokkaaminen, kun asu vedetään päälle. Kyllä, olen paljon itsekin kasvanut ihmisenä lolitan ansiosta, mutta that's not the point. Me vain pukeudumme lolitaan, emme muutu lolita-hahmoiksi. Kusipää on kusipää mekossakin ja sitä vastoin kiva ihminen on kiva.

Olen itsekin joutunut sekä lolita_secretteihin, että /cgl:ään, mutta aina olen myös saanut ihailevia, kannustavia, sekä puolustavia kommentteja. Ikinä en siltikään ole ollut niin ihanassa ja mukavassa yhteisössä kuin lolitan ympärille on kasvanut. Ja olen ollut monessa mukana. Ylipäätänsä, me ollaan koko ajan jonkun silmän alla ja yhtälailla joku voi tulla kadullakin kommentoimaan arvostellen. Olitpa sitten lolita tai farkuissa ja teepaidassa ilman meikkiä. Se on typerää, mutta osa ihmisten kanssakäymistä. Siitä saa vetää herneet nenään, mutta ihan oman mielenrauhan takia kannattaa opetella niin irl kuin netissäkin vähän päästämään asioita toisesta korvasta ulos. Se ei ole vaatimus meidän yhteisön puolesta, vaan selviytymiskeino ihan kaikille jokapäiväiseen elämään.

Meillä on siis hyvin vähän draamaa, kun vertaan muihin yhteisöihin, joissa olen ollut. Viimeiset oikeat draamat taisivat olla about vuosina -09 tai vastaavaa. Silloin oli ainakin yksi myyntihuijauskeissi. Toki on näitä, että joku ihminen ei tule toimeen toisen ihmisen kanssa, mutta ne jäävät henkilökohtaiselle tasolle, eivätkä vaikuta yhteisöön. Hellocon –tapahtuma on kirvoittanut kuumaa debattia siitä ja tästä aiheesta, mutta se ei ole kohdistunut oikeastaan muuten kehenkään tiettyyn, paitsi järjestäjätiimiin ja heidän päätöksiinsä. Joskus muutakin tulikuumaa keskustelua on käyty, mutta siinä kyllä aina riitelevät asiat, eikä ihmiset. Joku joskus kirjoittaa keskustelunalun provosoivasti ja siitä saattaa joskus lennellä vähän herneitä nenään. Pikaisella muisteluanalyysillä tulisin siihen tulokseen, että jep, aika lintukodossa elelemme täällä meidän yhteisössä. Ketään ei kiusata oikeasti ulos, kenenkään nimeä ei tosissaan vedetä lokaan.  Klikkiytyminen on lopultakin vähäistä, vaikkakin luonnollista, eikä koskaan mitenkään ”tää on meidän porukka nyt. Häivy”. Sen sijaan (nimeltä mainitsemattomissa) muissa harrastusyhteisöissä, joissa olen mukana: Egon buustausta, ryhmäkiusaamista, haukkumista, nolaamista, huijaamista, juoruilua, paskamyrskyjä… Kykenemättömyyttä keskusteluun, joten kaikki menee riidaksi…. Sen sellaista mukavaa. Ihan normaalia sekin, kun ihmiset kerääntyvät yhteisöksi. Oikeastaan ihmettelen ikuisesti, miten lolitoissa on niin hyvää ihmismateriaalia, ettei tällaista järjestään tapahdu.

Tl;dr: Kirjoituksesi oli huono. Luulen, että yritit kannustaa pukeutumaan miten haluaa ym ym, mutta päällimmäisenä ainakin itselleni jäi kirjoituksesta mieleen "Mä en kyl tiiä yhtään mitään teidän yhteisöstä mut mä KUULIN et se on ihan paska”. Onnistuit aivan loistavasti vain lisäämään ennakkoluuloja kyseisiä yhteisöjä kohtaan."

Yksi secreteistä, joiden kohteeksi olen joutunut. Ei mielestäni kovin vakavaa. Plus sain kehuja tisseistäni kommenteissa, haha.

Tällaista tällä kertaa. Kiitos jos luit. Kommenttia saa heittää.

Christmas outfit!

Pidin pienen Joulumiitin Kouvolassa ja pitkästä aikaa jaksoin pukeutua lolitaan. Kyllä tuntui hyvältä! Oli myös todella ihanaa tavata uusia ja vanhoja ystäviä.

Olin myös todella iloinen, kun huomasin edes yhden mekon mahtuvan päälle. Olen kerännyt huimat 20 kiloa todella lyhyessä ajassa ja vaatteet ovat jääneet toivottoman pieniksi. Lolimekot vain roikkuvat kaapissa odottamassa, että saisin painon laskuun.

I attended a Christmas meet-up and was able to dress up! I felt so happy! And it was nice meeting new and old friends.

I was also very very glad at least one dress fit me. I have gained 20 kg in such a short time i'm short of fitting clothes. My lolita dresses just hang in the closet waiting for me to lose some pounds.

 

Velvet dress: Baroque

Blouse: LadySloth

Velvet hat and wool cape: second-hand

Shoes: second-hand T.U.K